GSM on digitaalinen matkaviestinstandardi, joka on yksi maailman nykyisin eniten käytettyjä. Suuri määrä operaattoreita tukee sitä, ja se toteuttaa radiotaajuuksien siirron tietyllä alueella, jolloin äänipuhelut voidaan soittaa pitkiä matkoja.
Historia ja käyttö
Standardi on saanut nimensä sen yritysryhmän kunniaksi, joka on kehittänyt Groupe Special Mobile -standardin. Myöhemmin tämä ryhmä nimettiin uudelleen Global System for Mobile Communications -palveluksi. Standardin kehittäminen alkoi vuonna 1982, jolloin useat eurooppalaiset puhelinyhtiöt ryhtyivät luomaan yhden solukkojärjestelmän, jonka avulla olisi mahdollista soittaa tietyllä 900 MHz taajuudella kaikkialla Euroopassa. Tämän tehtävän toteuttamisen jälkeen standardi sertifioitiin vuonna 1991 ja levisi kaikkialle maailmaan.
Nykyään GSM tukee puheviestintäpalvelujen lisäksi myös Internetissä olevia pakettidatapalveluja (GPRS). Lyhyiden tekstiviestien (SMS) ja faksitietojen vaihto toteutetaan myös GSM: n perusteella.
GSM: n avulla voit määrittää puhelunumeron, soitonsiirron toiselle tilaajalle, neuvottelupuhelut (vähintään 3 tilaajaa) ja puhepostin.
Standardin edut ja haitat
GSM mahdollistaa kompaktien radiomoduulien luomisen, jotka ovat huomattavasti kevyempiä ja pienempiä kuin useimmat analogiset verkot. Tämän lähestymistavan toteutus saavutetaan johtuen tiedonsiirron toteutuksen rakenteesta radiopylväiden kustannuksella, ts. tukiasemat, jotka analysoivat tilaajien signaaleja.
Verkko tarjoaa myös riittävän korkean viestinnän laadun GSM-tornien peittoalueella. Verkko on tilavampi, mikä varmistaa verkon samanaikaisen käytön suurella määrällä tilaajia. Tällä saavutetaan suhteellisen pieni määrä häiriöitä radiosignaaliin.
GSM: llä on hyvä suoja salakuuntelua vastaan signaalin salausalgoritmien kautta. Suuri etu on verkkovierailujen mahdollisuus, jonka avulla tilaaja voi liikkua ympäri maailmaa muuttamatta operaattoria tai puhelinnumeroa.
Verkossa on myös joitain haittoja. Ensinnäkin, GSM on altis puheen vääristymille johtuen digitaalisesta prosessoinnista ja signaalin lähettämisestä väliasemalle. Toiseksi yhden tornin peitto on rajoitettu, mikä on korkeintaan 120 km käytettäessä vahvistimia ja erillisiä suunta-antenneja.
Verkottaminen vaatii enemmän lähettimiä ja tekniikkaa kuin muut standardiverkot (esim. AMPS).
Useimmissa maissa GSM korvataan CDMA-standardilla, jolla on joitain etuja GSM: ään verrattuna. Esimerkiksi CDMA: n avulla on mahdollista saavuttaa nopeampi tiedonsiirto, mikä parantaa viestinnän laatua ja antaa sinun työskennellä nopeammin Internetissä suuremman ja tehokkaamman kanavan ansiosta.
