Plasmatelevisiot ovat yhä suositumpia ostajien keskuudessa. Niiden toimintaperiaate on samanlainen kuin LCD-televisioiden toimintaperiaate, vaikka se eroaa siitä. Plasmatelevisiot perustuvat tekniikoihin, jotka tarjoavat selkeitä ja korkealaatuisia kuvia.
Ohjeet
Vaihe 1
Plasmatelevision pääelementti on itse plasma, kaasu, joka koostuu ioneista ja elektroneista. Kun sähkövaraus kulkee sen läpi, negatiiviset hiukkaset pyrkivät plasman positiivisesti varautuneelle alueelle. Positiiviset hiukkaset pyrkivät negatiivisesti varautuneelle alueelle. Tuloksena on valtava määrä törmäyksiä, jotka kiihdyttävät plasman kaasutomeja, mikä johtaa energiafotonien vapautumiseen. Neon- ja ksenoniatomeja käytetään näiden fotonien vapauttamiseen televisioissa. Näitä ultraviolettifotoneja käytetään sitten näkyvän valon tuottamiseen.
Vaihe 2
Plasma-TV-ruutu koostuu kahdesta litteästä lasilevystä, joiden välissä on satoja tuhansia soluja, jotka on täytetty kaasulla. Lisäksi näiden levyjen välissä on elektrodeja. Niin sanotut pystysuorat tai osoitettavat elektrodit sijaitsevat kaasukennojen takana, ja vaakasuuntaiset elektrodit sijaitsevat näiden solujen edessä. Nämä elektrodit jakautuvat koko näytön pinnalle ja muodostavat ruudukon.
Vaihe 3
Kennossa olevan kaasun ionisoimiseksi TV lataa sen ylittävät ja alaosat ylittävät elektrodit. Tämä tapahtuu hyvin nopeasti ja usein, useita tuhansia kertoja sekunnin murto-osassa. Tämän seurauksena kaasukennon läpi virtaa sähkövirta, joka käynnistää varattuja hiukkasia, minkä seurauksena kaasun atomit vapauttavat ultraviolettivalon fotoneja.
Vaihe 4
Kaasukennojen sisäseinä on peitetty fosforikerroksella, aineella, joka säteilee sähkömagneettiselle säteilylle altistuttaessa. Kun muodostuneet ultraviolettifotonit osuvat tähän kerrokseen, säteilevät näkyvän valon fotonit, jotka muodostavat kuvan TV-ruudulla. Fosforit ovat soluissa (pikseleissä) alipikseleinä ja niillä on eri värit (punainen, sininen ja vihreä). Näiden värien yhdistelmät antavat solun yleisen värin. Lisäämällä tai vähentämällä yksittäisten alipikselien voimakkuutta voidaan saada koko näkyvän spektrin värit.
Vaihe 5
Plasmatelevisioiden tärkein etu on kyky tuottaa erittäin suuria näyttöjä. Lisäksi tällaisten seulojen paksuus, toisin kuin CRT-näytöt, on hyvin pieni.
Vaihe 6
Yksi plasmanäyttöjen tärkeimmistä haitoista on pitkäaikaisten staattisten kuvien suvaitsemattomuus, mikä johtaa näytön nopeaan palamiseen. Siksi ei ole suositeltavaa käyttää tällaisia televisioita tietokonenäyttöinä. Kuvanlaatu voi joissakin tapauksissa olla heikompaa kuin parhailla CRT-näytöillä saadut kuvat, mutta se on silti korkea.
