LTE (Long Term Evolution) -verkko on yksi mobiilidatansiirtotyypeistä. Juuri tällaisten verkkojen luomishanke luotiin parantamaan nykyistä tapaa siirtää tietoa langattomilla kanavilla.
Tällä hetkellä LTE-verkkoihin viitataan neljännen sukupolven langattomana viestintänä (4G). Suurimmat edut edelliseen sukupolveen verrattuna ovat korkeat tiedonsiirtonopeudet. Tämä on ilmeinen plus käyttäjille. Palveluntarjoajat puolestaan voivat käyttää LTE-tekniikkaa kattavuuden lisäämiseksi asentamatta uusia laitteita.
LTE-tukiaseman optimaalinen peittoalue on 5 km. Tarvittaessa määritetty alue voidaan pidentää 100 km: iin. Luonnollisesti tällainen suuri peittoalue saadaan asentamalla antenni riittävälle korkeudelle, eikä se tarkoita sen käyttöä kaupunkiympäristössä.
Maailman ensimmäinen kaupallinen LTE-verkko käynnistettiin Ruotsissa vuonna 2009. Venäjällä tämän standardin kehittäminen ei ole vielä saanut aktiivista tukea. Tämä johtuu siitä, että toimiakseen LTE-verkkojen kanssa operaattoreilla on oltava käytössään tietyn alueen taajuus.
Toukokuussa 2012 Yota-operaattori aktivoi LTE-verkon Moskovassa. Siihen asti suurin osa palveluista tarjottiin WiMax-kanavalla. Aktiivisilla Yota-käyttäjillä oli mahdollisuus vaihtaa "vanhat" modeemit etukäteen laitteisiin, jotka toimivat LTE-kanavan kanssa. On huomattava, että ennen LTE-verkon käynnistämistä pääkaupungissa tällaiset kanavat olivat jo toimineet Novosibirskissä ja Krasnodarissa.
LTE-tekniikoiden hitaalla integroinnilla on kielteinen vaikutus tietotekniikan kehitykseen. Tämä koskee pääasiassa kaikenlaisia taulutietokoneita ja kommunikaattoreita. Jotkut näistä laitteista tukevat LTE-yhteyttä.
LTE-verkkojen toiminta Venäjällä on varmistettu siten, että kun poistut vastaavien antennien peittoalueelta, siirrytään välittömästi suhteellisen vanhoihin kanaviin. Luonnollisesti tätä toimintoa tukevat vain ne laitteet, jotka voivat toimia LTE-, WiMax- ja GPRS-kanavien kanssa.
